30 tammikuuta 2012

MUSTASUKKAISUUDESTA

Heti alusta alkaen Narsisti oli mustasukkainen kaikista perheenjäsenistäni ja miespuolisista kavereistani ja ystävistäni. Olin loukkaantunut, sillä tuntui, ettei hän luottanut minuun. Itse uskoin silmät sinisinä kaiken, mitä hän saattoi minulle kertoa tai uskotella. Tänään pestessäni kylpyhuoneen lavuaaria minuun iski ensimmäisen kerran ajatus ja mahdollisuus siitä, ettei Narsisti itse loppujen lopuksi varmaankaan ollut minulle uskollinen. En oikein tiedä, mitä siitä ajatella. Joka tapauksessa, alkuun mietin jopa sitä vaihtoehtoa, ettei lähdetä yrittämäänkään meidän juttumme kanssa sen pidemmälle, sillä en ollut ikinä voinut sietää liiaksi mustasukkaisia tai omistushaluisia ihmisiä. Hän oli kuitenkin hyvä puhumaan minut pyörryksiinkin asti ja selittelemään kaiken oikein päin. Lopulta en enää epäillyt, etteikö kaikki olisi johtunut Hurmaavan entisestä tyttöystävästä, Alexandrasta. Siinä vasta kauhea akka, oli pettänyt Herkkää ja tehnyt tämän elämästä onnetonta. Minussa heräsi oikea hoivavietti ja halu olla se maailman paras tyttöystävä. Sitähän Narsisti halusikin. Hänellä oli uskomaton taito saada kaikki toimimaan halunsa mukaan ja uskomaan likaisimmatkin valheet. Kerran hän itkien vannotti minua jatkamaan elämääni ja ristimään ensimmäisen lapseni hänen mukaansa, jos hänet suvun perinnöllinen sairaus minulta veisi. Kuinka hän haluaisi minun olevan silti onnellinen. Silläkin valheella hän ankkuroi minut entistä tiukemmin kiinni itseensä.

Välini perheeseeni ja ystäviini katkesivat myöhemmin joksikin aikaa kokonaan. Nyt, tätä kirjoittaessani, olemme onneksi saaneet kurottua kiinni menetettyä yhteistä aikaa ja tuntuu siltä, että olemme läheisempiä kuin koskaan. Tähän palaan kuitenkin myöhemmin.

Hyvännäköinen näytti minun mielestäni aina niin upealta, että henkeä salpasi pelkkä hänen katselemisensa. Ja Hurmaava jaksoi kehua minua maasta taivaisiin, kutsua Prinsessaksi ja ylistää ihanuuttani. Samalla hän vähätteli ystäviäni ja perhettäni, oikein nautti ja lähti mukaan kiukkuuni, jos olimme riidelleet kotona. Kaikki se vain ruokki hänen omia tarpeitaan, saada minut irtautumaan omasta elämästäni ja kiinnittyä yhä enemmän häneen. Tuli aika, jolloin en osannut tehdä enää mitään ilman, että ensin kysyin hänen mielipidettään.

Aina välillä Hurmaavan kuoren alka pilkahti esiin Ilkeä ja Häijy, todellinen Narsisti. Näin tapahtui useimmiten silloin, kun hän joi. Ja juominen ei ollut siistiä ja kaunista, sellaista mihin olin kotona tottunut. Hän ei osannut nauttia vain yhtä lasillista viiniä illallisen kanssa, vaan joi kilpaa isänsä kanssa kaljaa. Vanha Ukko oli rekkakuski ja asui kahdestaan Narsistin kanssa, vaikka poika oli jo kauan sitten koulunsa käynyt. Minua ahdisti heidän luonaan. Kalja ja viina virtasivat ja vitsit olivat räävittömiä. Mutta Vanha Ukko oli minulle ystävällinen, rapajuoppoparka. Minä opin pelkäämään juomista, sillä lähes poikkeuksetta Hurmaava muuttui silloin Häijyksi ja Agressiiviseksi. Aluksi ne olivat vain sanoja, myöhemmin mukaan tulivat sekä fyysinen että henkinen väkivalta.

Juodessaan ja lopulta humalassa Narsisti alisti minua kaikin tavoin. Hän haukkui minua huoraksi ja saamattomaksi lutkaksi, joka oli kuitenkin joka käänteessä häntä varmasti pettänyt. Useimmiten illat päättyivät siihen, että minä polvillani anelin anteeksiantoa ja lupasin parantaa tapani tai muuttua. En muista itkeneeni koskaan elämässäni yhteensä yhtä paljon, kuin noina aikoina. Äidin soittaessa ja kysellessä kuulumisia minulla oli aina flunssa, vaikka olin vain itkusta turta.

Seuraavana aamuna Narsisti itse pyysi aina anteeksi ja lupasi, ettei sama enää toistu. Niin kävi joka kerta, ja sama toistui siitä huolimatta joka kerta. Annoin aina anteeksi. Vielä tänäkään päivänä en pysty jäämään ravintolaan tai ystäväni illanistujaisiin, jos joku juo mielestäni liikaa ja alkaa käyttäytyä uhkaavasti. Juoksen kuin pakokauhuinen jänis kotiin.

Tänäänkin on hyvä päivä. Eilen illalla ahdistus hyökkäsi niin, ettei sitä olisi ennalta aavistanut. Itku ja onneton olohan siinä tulivat, teki mieli soittaa äidille ja olla taas hetken pikkutyttö. Aamulla näytti taas valoisammalta ja ulkona paistoi aurinko. Kävin pitkällä kävelyllä ja ostoksilla ystäväni kanssa. Minusta on ihanaa käydä ruokakaupassa ja ostaa vain kaikkea sellaista, mistä itse eniten pidän.

- Halla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti