KUINKA KAIKKI ALKOI

Se, miten Narsistin kanssa tapasimme, on yksi iso luku koko tarinassa. Nuorempana sitä oli tapana miettiä kavereiden kanssa, kuinka olisi mahtavaa tavata Se Tyyppi vaikka kaupan kassalla, vanhoissa verkkareissa tukka sekaisin ja meikittä maitoa ostamassa ja silti kuulla, kuinka näytti kauniimmalta kuin kukaan muu. No, se meni aika lailla niin.

Olinhan minä pistänyt Hyvännäköisen merkille jo aiemmin. Hänet tunsivat kaikki, sillä hän oli se, joka ei pelännyt avata suutaan ja olla eri mieltä. Hän keräsi huomiota tempauksillaan, jotka saivat osan nauramaan ja osan suuttumaan. Hänestä kumpusi sellainen itsevarmuus, joka sai minun polveni veteliksi. Kun ensimmäisen kerran puhuimme, en ollut käynyt useampaan päivään suihkussa, naamani oli mudan ja noen peitossa ja silmäpussit suuremmat kuin viikon ostokset sisältävät kauppakassit. Hän kuitenkin kysyi: "Mitäs Prinsessalle saisi olla?". Se oli ensimmäinen kerta, kun tuntui, että maailmani pysähtyi. Sen jälkeen seuraavina vuosina se pysähtyi useastikin, tai aika ainakin. En kyennyt vastaamaan mitään niin järkevää ja vaikuttavaa, kuin olin useasti etukäteen miettinyt ja päässäni pyöritellyt. Sinä iltana päädyimme useamman tilanteen ja tehtävän johdosta toistemme seuraan, halusin hänen viereensä nukkumaan, tuntea sen saman sähköisen jännitteen kuin aiemmin päivällä. Hänellä oli maailman vihreimmät silmät.

Tunsin olevani enemmän elossa kuin koskaan aiemmin. Hyvännäköinen oli ajatuksissani jatkuvasti. Kun hän sitten otti minuun ensimmäisen kerran yhteyttä, olin mennä ilosta sykkyrälle. Minä pidin hänestä, hän piti minusta! Kaikkien suloisten kohteliaisuuksien joukosta korvaani särähti ainoastaan se, kun hän sanoi minun olevan hänen. Silloin vielä nauroin ja sanoin, etten kuulu kenellekään eikä kukaan minua omista, mutta treffeille voin kyllä lähteä. Myöhemmin tuntui, että alusta saakkahan se olisi pitänyt kuulla ja nähdä. Minun kohdallani kulunut fraasi rakkauden sokaisemisesta todellakin päti.

Kun ensimmäisen kerran menimme hänen luokseen, minua jännitti. Hyvännäköistä ei, hän oli itsevarma ja melkein röyhkeä. En aio mennä yksityiskohtiin sen tarkemmin, mutta seksistä ja suhteemme intiimistä puolesta tulen kyllä pintapuolisesti kertomaan, sillä se on tärkeä osa kokonaisuutta. Narsistille seksi oli vallan väline, niin ikävältä kuin se tuntuukin ymmärtää. Joka tapauksessa, ensimmäinen ilta ja olen toivoa täynnä. Se oli upeaa. Hän oli Hurmaava ja Haluttava, teki kaiken juuri niinkuin nuori tyttö voi salaa mielessään toivoa. Se ei ollut ensimmäinen kertani, mutta erilainen kuin mikään muu.

Niin minä rakastuin Narsistiin.

Olen miettinyt kirjoitettuani ensimmäisen kerran, että oliko tämä hyvä idea sittenkään. Entä jos asioiden muistelu ja ajatusten ja tunteiden purkaminen pitääkin minut entistä tiukemmin Narsistissa kiinni? Kuten voi huomata, on minulla hänestä hyviäkin muistoja. Nyt on kulunut vuosi ja kuukausi siitä, kun viimeisen kerran puhuimme. Sinä aikana olen yrittänyt unohtaa, vihata, katkeroitua, rakastua uudelleen toiseen, raataa itseni hengiltä, nukkua loputtomiin ja olla tyhjäkin. Kaikki ne ovat auttaneet, mutta tuntuu siltä, että minun tarvitsee saada kaikki se, mikä vielä mielessäni on ulos jonnekin, jottei se enää voisi palata ajatuksiini.

Suosittelen lämpimästi lukemaan Tuija Välipakan ja Arja Lehtosaaren kirjan Sata tapaa tappaa sielu. Siihen he ovat koonneet narsismin uhrien kertomuksia ja jonkin verran tietoa narsismista yleensä. Kirja on kivuliasta luettavaa sellaiselle, joka tietää, mistä uhrit puhuvat. Mutta minua sekin auttoi.

Muuten tänään on  hyvä päivä. Ulkona on kirpeän kylmä ja aamulla kävin salilla tekemässä hyvän treenin. Jääkaapissa odottaa pullo kylmää valkoviiniä, enkä voisi toivoa muuta kuin oman kodin hiljaisuutta ja turvallista rauhaa, kun ulkona ilta pimenee.

- Halla