TALVI-ILTA

Nyt on ollut hyvä viikko! Siitä johtuen ei ole oikein tuntunutkaan siltä, että haluaisi tarttua ikäviin asioihin kirjoittamalla niistä. Toinen syy on se, että ne tapahtumat, joista nyt kirjoitan, ovat vaikeita käsitellä. Tätä iltaa olen useasti palannut miettimään ja se leijuu ajatusteni pinnalla liikaakin. Se on ahdistavin muisto, joka minulla Narsistista on.

Narsisti joi. Alkuilta oli mennyt mukavasti, meillä oli viikonlopun ilta aluillaan ja pieni kutkuttava odotus illan lopusta kävi aika ajoin mielessä. Täytyy sanoa, etten edes tarkalleen muista, missä järjestyksessä osa tapahtumista eteni ja tapahtuiko kaikki tosiaan samana iltana - kaipa se muisti koittaa suojella omistajaansa.

Jossain vaiheessa Kulta otti pakastimesta minttuviinapullon. Sydämeni muljahti, en halunnut hänen ottavan viinaa - siitä seurasi aina aggressiivisuus ja vihaisuus. "Yks shotti vaan", hän sanoi. Vastaan ei voinut sanoa. Jonkun ajan kuluttua Kulta käski minut viereensä tietokoneen ääreen. Kyse oli kirjeenvaihdosta vanhan ystäväni kanssa, joka asui Euroopassa. Olin unohtanut kirjautua ulos koneelta. Narsisti kävi usein läpi tekstiviestini ja puhelutietoni, kun en huomannut. Sama koski siis tietokonettakin. Hän oli raivoissaan, syytti minua vieraiden miesten majoittamisesta. Tosi asiassa ystäväni oli kysynyt, voisimmeko tavata jos hän joskus tulisi Suomessa käymään. Vastaukseni kuului: "I'll always find room for you." Ilmeisen kielitaidoton Rakkaani käsitti minun konkreettisesti tarjoavan huonetta.

Häijy joi, joi ja joi minttuviinaansa. Haukkui minua huoraksi, lutkaksi ja saastaiseksi. Hän rikkoi lasin tiskialtaaseen suutuspäissään. Muistan, kuinka hän seisoi keskellä olohuonetta ja esitti läpsivänsä jonkun takapuolta edessään - ja huusi kimeästi muka minun äänelläni ystäväni nimeä säestettynä eroottisilla voihkauksilla. Minä keräsin tavarani ja pakenin rappukäytävään. En ajatellut muuta kuin juoksevani autolle ja ajavani vanhemmilleni - enhän minä ajokunnossa muutaman viinilasillisen jälkeen ollut. Häijy huusi portaikkoon, että jos en tulisi heti takaisin, hän jättäisi minut. Itkien ja täristen palasin takaisin. Hän löi nyrkin läpi eteisen seinästä ja repi minut hiuksistani sohvalle. Kuristi ja painoi tyynyjä vasten. Paniikissa juoksin parvekkeelle ja istuin tuolille kylmään talvi-iltaan rauhoittumaan. Kuulin, kuinka Häijy lukitsi parvekkeen oven. Ajasta en osaa sanoa, mutta vihdoin hänen käskiessä minut takaisin sisään hampaani kalisivat ja käteni olivat kylmästä turrat. Ei minulla ollut pyjamaa enempää päällä.

Hän katsoi elokuvaa ja pakotti minut polvilteni lattialle katsomaan myös. Se oli kauhuelokuva, enkä ole eläessäni katsonut yhtäkään, sillä pelkään niitä. Itkukaan ei enää tullut, muistan kuinka heijasin edestakaisin ja toivoin, että kuolisin mielummin. Taisin sitä häneltä rukoillakin. Että tapa mielummin, en pysty tähän. Kurkkuun sattui kuristaminen ja käsiä vihloi, silmät meinasivat muurautua itkusta umpeen.

Ovikello soi. Menin keittiöön, Häijy avasi oven. Poliisi! Kyselivät, onko kaikki kunnossa. Häijy vakuutti, että on, katsotaan tässä emännän kanssa elokuvaa, pahoitteli jos ääni oli liian kovalla. Kuulin poliisin sanovan, että naapuri oli kuullut huutoa. Häijy huusi minua eteiseen ja mennessäni jalat täristen pieni toivonkipinä heräsi. Toinen poliiseista oli nainen, tummahiuksinen nainen. Hän katsoi suoraan minuun ja minusta tuntui, että hän tiesi. Näkihän sen kuka tahansa, ettei kaikki ollut kunnossa. Vakuutin kuitenkin olevan ja pahoittelin myöskin television liikaa volyymia. Nainen kysyi minulta suoraan, tarvitaanko apua. Pudistin päätäni ja he lähtivät. Se rauhoitti onneksi Häijyäkin, ja sain mennä pelosta täristen nukkumaan.

Nyt kun mietin kaikkea sitä, toivon sydämeni pohjasta, että olisin puhunut sille naispoliisille. Kyllä, auta, minä kuolen tänne vielä joku päivä. Olisi moni asia jäänyt tapahtumatta.

Käteni tärisevät nytkin. Kaiken yksityiskohtainen ajatteleminen saa yhä sydämen pamppailemaan. En muista, mihin aikaan siitä yhteisestä talvestamme tuo tapahtui, tai mitä seuraava päivä toi tullessaan. Niin kuin aiemmin jo totesin, en kirjoita asioista aikajärjestyksessä. Tämä oli pakko saada ulos, jotta olisi helpompi hengittää.