HEI

Ensimmäisen tekstin kirjoittaminen on ollut vaikeaa. Sormet ovat käyneet näppäimillä useasti, mutta uskallus ei olekaan riittänyt. Itsellenihän minä tätä kirjoitan, joten miksi moinen haloo?

Viimeinen vuosi on ollut yhtä uskaltamista. En mene siihen nyt, sillä en itsekään tiedä, miten pitkälle se uskaltaminen oikein jaksaa kantaa. Tämän blogin (tai minulle enemminkin päiväkirjan) aloittaminen on yksi iso askel.

Nimeäni en halua kertoa, enkä tarkemmin kodistani tai läheisistäni. Joten käytän nimimerkkiä Halla. Syy siihen, miksi ylipäätään kirjoitan, on puhtaasti omaksi parhaakseni. En varsinaisesti usko rakentavani tunnettua ja julkisuushakuista blogia, vaan omien pohdintojen ja ajatusten terapiakenttää. Toivon myös, että siitä, mitä täällä kirjoitan, olisi apua joillekin sellaisille, jotka ovat samassa tilanteessa kuin itse olin (ja olen osittain edelleen). En kirjoita lämpimikseni enkä sympatiapisteitä kerätäkseni, vaan toipuakseni. Toipumista on monenlaista ja toivonkin tämän auttavan minua tavalla, joka minulle henkilökohtaisesti sopii.

Kirjoittaminen  ei varmastikaan tule etenemään kronologisesti tai edes millään tavalla järkevästi, vaan juuri siten ja sellaisena, kuin asiat mieleeni tulevat. Tulen kirjoittamaan hyvistä ja huonoista päivistä, sillä niihin minä aikani jaan. Hyvä päivä alkaa siitä, kun nousu sängystä on helppoa ja ilma ulkona kevyttä hengittää. Huonot ovatkin sitten huonoja.

Kaikki alkoi kolme vuotta sitten, kun tutustuin Narsistiin. Siitä tähän päivään on pitkä tie, mutta toivon voivani auttaa itseäni ja ehkä jotakuta muutakin sillä, kuinka kerron, miten Hurmaava ja Kohtelias muuttui Ilkeäksi ja Häijyksi. Siinä sivussa minä kalpenin Eloisasta ja Iloisesta Nöyräksi ja Surulliseksi. Hän on siis tämän tosielämän tarinan Häijy, minä Nöyrä.